Kotikoulua

Sunnuntaina löytyi tallilta, missä käymme agilityssä, ikivanhat agilitykepit, joita olen junttaillut pitkin viikkoa maahan. Treeneissä Valma tahtoo olla niin hötäkässä, ettei keskittymisestä tahdo tulla mitään, joten on varmaan hyväksi harjoitella pujottelua kotipihalla. Kunhan nuo alkaa sujua, olisi tarkoitus mahdollisimman pikaisesti kääntyä ohjaamaan eteenpäin juosten. Peruuttamalla, miten olen vielä keppejä ohjannut, en millään pysy Valman vauhdissa, jos se on kunnon vauhdissa.

Tuskastuin eilen koirakoulussa, kun Valma ei millään malttanut rauhoittua. Päätin, että ryhdymme nyt oikeasti treenaamaan tottelevaisuutta kotonakin, kuten pitäisi. Jotenkin asiat vain ovat luistaneet siihen, että kerran viikossa käydään tottelevaisuuskoulutuksessa ja muutaman kerran kuukaudessa agilityssä ja kotona sitten tehdään vain silloin, kun huvittaa (ja usein ei huvita yhtään).

Tänään tein sitten valmiiin viikko-ohjelman rungon, että tulee jotain edes tehtyä tai ainakaan ei jää huomaamatta, ettei ole tullut mitään tehtyä. Toivottavasti saan nyt pidettyä linjan. Tällä viikolla olisi tarjoitus keskittyä pujotteluun, täyskäännöksiin seuratessa sekä paikallaan oloon niin istuen kuin maatenkin. Vilkkaalle koiralle se tuntuu välillä olevan ylivoimainen tehtävä ja varsinkin, jos olen vieressä se yleensä ryhtyy esittelemään kaikki mahdolliset temppunsa namin toivossa :]

Elämää

Tuo pieni koira on kasvanut niin nopeasti. Vuosi sitten se vielä oli pieni karvapallero ja nyt karvat putoaa jo toisen juoksun tieltä. Josko tällä tavalla saisin suunnilleen merkittyä itselleni ja muillekin muistiin, mitä elämässämme tapahtuu.

Tällä hetkellä Valma on siis 15-kuukautinen nuori bordercollie-tyttö, jonka elämään olen saanut itseni sotkea jo yli vuoden.