Valmalla on unelmien kesä. Ainakin luulen niin. Yli kuukausi sitten pesin kaupungin pölyt neidin turkista ja pian sen jälkeen ressu ahdettiin auton takapenkille muuttokuorman (ja Valman rakkaan Aura-ihmisystävän) väliin.
Nyt asustetaan koko kesä Aholansaaressa pienen pienessä metsämökissä. Mutta mökissä ollaankin lähinnä vain yöt, päiväunihetket ja ukkossateet. Meidän työpäivän aikaan Valma loikoilee kuistilla auringossa, käppäilee juoksulangassaan lähimetsikössä ruohoa maistellen ja kerjää rapsutuksia ohi kulkevilta riparilaisilta. Välillä innokkaat talkoolaiset tai muut kesätyöntekijät kuljettavat sitä mukanaan pitkin Saarta.
Ja meidän vapaaaikoina Valma pääsee metsäretkille, jalkapallopeleihin, kahlaamaa, lettukesteihin, nuorten paijattavaksi,... Juhannuskokollakin se eläytyi näytelmän taistelukohtauksiin, taputuksiin (ja ennenkaikkea makkaransyöntiin). Jonain päivänä on tarkoitus kokeilla melomista inkkarikanootilla, jos vain saadaan tuunattua Valmalle pelastusliivit.
Ja parasta on, ystäväkansan lisäksi, että ollaan saaressa. Valman voi huoletta päästää juoksentelemaan vähän kauemmaksikin ilman pelkoa hurjastelevista autoista tai karkaamisesta.
