Leikkikavereita

Valma on oppinut uuden asian ja sanan: "leikki". Se mukavoittaa huomattavasti jokapäiväistä ulkoilua.

Tapulikaupunkiin muuton myötä kohtaamisia toisten koirien kanssa on jatkuvasti, mutta ne ovat muodostuneet välttämättömästä pahasta, arkailusta ja hampaiden näytöstä mahdollisuuksiksi tutustua uusiin kavereihin.

Monen tilavan koirapuiston myötä Valma on päässyt useammin tutustumaan toisiin koiriin vapaana, jolloin kohtaamiset eivät ole niin stressaavia. Kehotukset pyytää uusi tuttavuus leikkimään tuottavat yhä useammin tulosta, vaikkakin vielä vähän hapuilevaa (pari kertaa olen tosin jo nähnyt aivan oikeaoppisen leikkiinkutsukumarruksen). Valitettavasti kaikki koirat eivät ole kovin innostuneita tai jaksa keskittyä leikkiin (ei tosin Valmakaan aina).

Olen viimeaikoina alkanut käyttää puistoista Valmalle tuttua "leikki" -sanaa myös muualla toisten koirien tullessa vastaan ja reaktio on yleensä huomattava; varuillaanolo vähenee ja häntä alkaa väpättää, nuuskitaan nätisti ja välillä meno yltyy liiankin riehakkaaksi hihnasolmuksi.

Vaikkei kaikkien kanssa vielä aivan hyvin suju, on avara maasto parempi ohittamiseen (monesti Valma ihan itse päättää kiertää kauempaa epämieluisan koirakon). Ja rähjäämistilanteissakin olen oppinut lukemaan koiraamme paremmin, enkä säikähdä enää niin kovasti. Rähjäämisriskeimmät ovat suunnilleen samanikäiset/-kokoiset tyttökoirat, samoin monet isommat koirat (tosin jatkuvasti vähenevässä määrin) ja ne jotka aloittavat riidan.

Täällä on muuten lähes täysi kevät. Talvi taisi kokonaan jäädä välistä. Haltijakummi voisi toimittaa kunnon rapaeteisen ja opettaa Valman käymään omatoimisesti pesulla lenkin jälkeen...