Valma on ollut hiihtämässä viimeisten viikkojen aikana äidin kanssa jo kymmeniä kertoja ja palannut ilo silmissä ja raukeana. Minä en ole päässyt mukaan lukuloman alkupuolella olleen kuumeflunssan jäänteiden takia, kun kirjoituksia en ole halunnut riskeerata. Tämän viikon olo on kuitenkin ollut täysin terve ja tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa suksille auringonpaisteiselle jäälle äidin ja Vipun mukaan.
Ja miten paljon neiti onkaan oppinut äidin kanssa hiihtoreissuilla! Viime vuonna hiihtäminen oli jatkuvaa sotkua vetovaljaiden, köyden kanssa, suksien ja sauvojen kanssa, kaikki vastaantulijat saivat osakseen rähinää ja hyökkäilyä. Lopulta koiraa sai lähes vetää perässään sen alkumatkasta antaman hurjan kyydin tähden.
Nyt oli täysin toisenlainen meininki. Alkuun Valma veti tosi nätisti luistoa tottumattomaan suksijaan. Vastaantulijan näkyessä koira löysi tiensä yhdellä "odota"-pyynnöllä oikealle puolelleni namia odottamaan ja lähti liikkeelle vasta luvan saatuaan. Sotkeennuttuaan ympärilleni, neiti osasi kiertää nätisti (paitsi kerran värään suuntaan ja olin täysin köytettynä :] ). Oikea tahti löytyi, aurinko paistoi ja hiihtäminen oli upeaa. Välillä Valma teki tutkimusmatkoja ladun vierustan jälkiä ja avantoja katsomaan, mitä helpotti hankalan vetoköyden vaihtaminen flexiin, mutta palasi jolkottamaan edellä pyydettäessä.
Valma on tosiaan aikuistunut ja rauhoittunut paljon vuoden aikana, mutta äitini on kyllä silti tehnyt upean työn opettaessaan siitä tottelevaisen hiihtäjäkoiran. Ensi viikon lopulla, viimeisten kirjoitusten ollessa ohi, pakataan isän kanssa sukset katolle, Valma takaluukkuun ja suunnataan auton nokka kohti Kilpisjärveä. Viikko hiihtämistä ja upeita maisemia karistaa toivottavasti kirjoitusstressin jäänteet ja Valma saa kerrankin tarpeekseen ulkoilua. Yritän muistaa pitää kameraa mukana ja tehdä jonkinlaisen kuvakertomuksen reissusta jälkeenpäin. Hyvillä mielin voi nyt ajatella matkaa, kun Valma osaa "hiihtää" niin nätisti eikä omakaan kunto vaikuttanut ihan pohjalukemissa olevan, vaikka ensimmäistä kertaa tänä talvena olinkin ladulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti