Valma on hauska kaveri pänttäämisen (yo-kirjoitukset edessä) välissä. Köllii sylissä, vaikkakaan ei kovin mielellään ja tulee aina välillä tönimään pallolla leikkimään. Nyt se on oppinut maagisen "tuo"-sanan, eli osaa antaa lelun käteen eikä vain härnää hippaleikkiin.
Ulkona keppejä on tietyissä polun kohdissa kiivettävä vaikka puusta, jos ei muuten löydy. Myös pienemmät elävät puut se kiskoisi juriltaan, jos vain saisi luvan.
Eilen oltiin yksityisessä laskiaismäessä päivälenkin yhteydessä. Sadan metrin päästä kotoa on ihana suojainen notko, jossa Vipusen voi päästää irti, vaikka latu menee ihan vierestä. Avoimessa rinteessä liukuu loistavasti pelkkien toppahousujen ja painovoiman avulla varsinkin nyt, kun lasku-uraan on satanut ihanan pehmoista lunta. Valma tosin ei ymmärrä laskemisen hiljaista ihanuutta, vaan rähjää ja hyökkailee kenkiin vieressä juosten, mutta selvästi nauttien vauhdista. Pitäisköhän tänäänkin mennä vielä laskemaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti