Miiskun perheen suurta omakotitaloa hallitsevat siis (omasta mielestään) 2-vuotias mäyräkoira nimeltä Vappu. Suloinen pieni olento, joka jaksaa odottaa selällään rapsuttamista ties kuinka kauan (jopa keskellä tietä!) ja hakeutuu mielellään lähelle kyhnäämään. Olen aivan ihastunut siihen, että jokin koira malttaa retkottaa sylissä tai vieressä kauemmin kuin pari sekuntia.
Mäyräkoiramaista itsepäisyyttä ja jukuripäisyyttä löytyy kuitenkin valitettavasti tarvittaessa melkoinen määrä, eikä älykään liiemmin paina pientä päätä. Lenkkeillessä ensimmäinen sata metriä saa lenkittäjä käyttää kaiken mielikuvituksensa maanitteluun, uhkailuun, lahjontaan, huijaukseen, yms. taitoihin saadakseen kotiin pyrkivän mäykkysen tallustamaan eteenpäin. Täytyy tunnustaa, että pari kertaa olen yksinkertaisesti kantanut neidin ensimmäiseen tienristeyksen asti.
Kissamaista valtaa yli Vapunkin pitää Pena eli Jone eli Jone-Pena eli Johannes eli... No joka tapauksessa kyseessä on 6-vuotias oranssi maatiaiskolli. Pena viettää suurimman osan ajastaan lymyillen jossain parin korttelin suuruisella reviirillään. Sisällä tai omalla pihalla oleillessaan ja lenkkiseurana Pensku on suloinen kiehnääjä (ellei satu teilaamaan oravanpoikia), joka on saanut minut kissakuumeen valtaan.
Näiden kahden valtakuntaa Valma saapui siis viime keskiviikkona hämmentämään...
Kannettavan tietokoneen näppäimet eivät oikein suostu tottelemaan käskyjäni. Toivottavasti kirjoitusvirheitä ei jäänyt luettavuuden kannalta aivan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti